Kaunis, aurinkoinen aamupäivä oli tänään, joten aivan pakko oli sukset pakata autoon ja järvelle hiihtämään. Eihän siellä jäätiköllä juuri mihinkään päässyt, mutta ehkä naama sai väriä. Että pikkuisen ottaa päähän moottorikelkka- sekä mönkijäkuskit. En minä niitä nähnyt, kuten en ennenkään, mutta jotkut sellaiset hiihtolatuja pilaavat. Onkohan ihan pakko ajaa pitkin ja poikin latujen yli, olisihan järvellä tilaa. No, se valituksesta. Luultavasti tämä oli talven viimeinen hiihtoreissu näissä maisemissa. Mutta toiveissa on, että jossain pohjoisemmassa vielä... Ihan kuin olisin joku himohiihtäjä, en todellakaan ole, mutta auringonpaiste ja tasainen latu järvellä, siinä vanhahkon akan ilo talvella.